Portaat ja yläkerran kaiteet valmistuivat perjantaina, ja eilen meidän perheen pieninkin pääsi ensimmäistä kertaa yläkertaan...ja kuten arvata saattaa, noin kaksi minuuttia meni ennen seuraavaa vääntöä tyttösten välillä: "Tää on mun huone! Tänne ei saa tulla! Äitiii, tästä eteenpäin ei saa tulla!" Saas nähdä, miten meillä totutaan taas kulkemaan portaissa...
Totesin porrasasentajalle perjantaina, kun hän oli asentamassa korkean tilan kohdalle kaidetta, että nyt uskallan rentoutua ensimmäistä kertaa koko urakan aikana. Kerroin, että olen stressannut kaiteiden korkeutta tähän päivään saakka. Häntä pisti hieman naurattamaan (joillakin ihmisillä ei nähtävästi ole itsesuojeluvaistoa tai korkean paikan kammoa, nimittäkää sitä miksi haluatte, minulla sitä piisaa!)...Joka tapauksessa, kaiteet ovat juuri oikean korkuiset ja todella tukevat, huh! Ja aikas kauniit, vai mitä?
Tänään aukaistaan toinen luukku.
Enää 11 yötä taloesittelyyn, hui!
H.

