Eino kävi kylässä

Eino oli vähän turhankin reipas ja toi tuliaisina naapurilta kähveltämänsä trampoliinin. Meinas mennä aamukahvit väärään kurkkuun, kun verhot avatessa sai ensin hämmästellä lentäviä styroksilevyjä, joiden perässä nenän eteen sitten tömähti trampoliini! Seuraavana hetkenä oltiinkin jo pihalla yöpaitasillaan häthätää takki ylle kiskastuna purkamassa kapistusta pikapikaa, ettei se lentäisi enää eteenpäin. Viima, lentävät esineet ja räntäkuuro tehostivat mukavasti tunnelmaa...

Pari autokatosta täällä lenteli myös, ja muutama puu kaatui. Onneksi ei ollut kukaan alla, ja onneksi tuulen suunta oli suotuisa, ettei mikään talokaan osunut pitkien mäntyjen alle. Ei mennyt kaukaa takapihallamme tai naapurissa...

Autokatoksen raato teki mahalaskun naapurin pihalle.

Ulkoilureitti takapihamme takana katkesi talomme kohdalta aika näyttävästi.

Ei mahtanut naapureita naurattaa...! 

Täällä selvittiin siis säikähdyksellä, mutta monessa paikassa yhä odotellaan sähköjä ja apua. Toivottavasti tilanne korjaantuu pian. Täytyy sanoa, etten ollut kyllä moista aiemmin kokenut!

Syysmyrskyn jälkeisin terveisin,

H.

Ulos ja uimaan!

Kesäaurinko kurkkii ikkunoista, lämpö ja valo ovat palanneet tänne! Eilen oltiin rannalla kolmesti - ihan parhautta! Näiden auringonsäteiden voimalla kesäihminen jaksanee taas kohta pitkän, kylmän ja tylsän talven. 

Suosikkirantoja Kokkolassa? Valkohieta on meidän perheen ehdoton ykkönen,  Punakalliossa on fiilistä, joskin kivinen ranta, Öjassa Brygganilla voi kahlailla pienimpien kanssa tai tehdä uimahyppyjä, jos rohkeus riittää. Brygganilla on myös viihtyisä pieni kahvila, jossa on iso terassi laiturilla. Lisäksi leirintäalue on paikkana huippu: paljon tekemistä lapsiperheelle (puistoalue on iso, paikassa on lasten oma ranta, minigolf, frisbeegolf, beach volley -kentät jne.), ja lisäksi siellä on myös tottakai oikea ranta. Leirintäalueelta pääsee m/sJennyllä Tankarin majakkasaarelle, joka on sekin käymisen arvoinen paikka. Siinä muutama suositus sille, joka pähkäilee, minne mennä tänään :). 

Mihinköhän sitä itse lähtisi, vielä on "aamu" hieman vaiheessa...

Lämpöistä kesälauantaita,

H.

Arvonnan voittaja & juhannustunnelmia

Juhannusta vietimme mm. Öjan Brygganilla sekä Ohtakarin rannalla, joista kuvia tässä postauksessa. Öjassa juhannus avataan perinteisellä juhannussalon teolla ja nostolla. Perinteistä juhannusmusiikkia ja lohikeittoa, aurinkoista tunnelmaa meren rannalla, ihana alku keskikesän juhlalle!

Lohtajan Ohtakarilla oli hyinen vesi - vain vanhempi tytöistä tarkeni uida! Ohtakarilla on ihanat, pitkät hiekkarannat molemmin puolin tietä, kannattaa käydä :). Onneksi kesä on pitkä, eivätköhän loputkin meistä saa vielä talviturkkinsa karistettua!

Viime kerran arvonnan voitti San-na! Onnea & kiitos kaikille kommentoijille. 

Nyt tulee pieni postaustauko, palataan viikon kuluttua :)

H.

Asenteella juhannukseen!

Tunnustus: meillä ei ole tehty juhannussiivousta. Juhannus ei ole mielestäni (eikä moni muukaan asia) kiinni siitä, vilistääkö jossain villakoira ja onko joka nurkka puunattu ja syynätty mahdollisten vieraiden varalta. Pölypoliisit pysykööt siis kaukana - juhannus on mielentila! Rakkaiden ihmisten kanssa vietetty aika, meri, hyvä ilma, lintujen laulu, yhdessä grillailu ja lasten riemu juhannussaunasta ja limpparista, näistä on meidän juhannusaatto tehty.

Asennetta arkeen tuo eteisen hyllylle ainakin tällä haavaa majoittunut Asenteella-teos, jonka hankin graafikkoystävältäni Riinalta (Riinan grafiikkaa). Minulle teoksessa näyttäytyvät äiti ja jo hieman isommiksi kasvaneet tyttäret, jotka lähtevät asenteella kohtaamaan uusia haasteita ;). Siksi sijoituspaikaksi sopi minusta hyvin eteinen. 

Eteinen ja sen vieressä oleva wc saivat käytännölliset tauluhyllyt seinilleen joitain päiviä sitten. Etenkin eteinen oli kaivannut paikkaa, johon laskea hetkeksi "ne pakolliset": puhelin, avaimet, jne. 

Aurinkoista keskikesän juhlaa teille kaikille!

H.

Kesälomaa

Jokakesäisiin käyntikohteisiin kuuluu meidän perheessämme piipahdus Toivosen eläinpuistoon ja talonpojanmuseoon. Kasitien varressa sijaitsevassa museokylässä on kotieläimiä, ulkoilmamuseo sekä viihtyisä kahvila. Paikan www-sivuilla kerrotaan, että tällä hetkellä alueella on 50 erillistä rakennusta ja yli 12 500 museoesinettä. Eläinlajeja on 15 ja eläimiä noin 100. Kannattaa muistaa sijainti taukopaikkana reissussakin, sillä kahvilan ja pienen leikkialueen puolelle pääsee hengähtämään ilman pääsymaksua.

Museon puolella on runsaasti vanhoja rakennuksia ja niissä eri ammattialoja edustettuina. Rakennukset ja eläinpuisto eivät ole erillisiä, vaan eläimet majailevat rakennusten lomassa. Osaa eläimistä saa silittää, ja lapset kulkevat innoissaan matkassa vanhojen polkuautojen kyydissä.

Tänä kesänä suuntaamme ainakin kohti Naantalia ja Muumeja. Olisiko teillä hyviä vinkkejä välille Kokkola - Naantali? Entä majoitussuosituksia Naantalissa tai Turussa? 

Viikonlopputerveisin,

H.

PS. 100 000 kävijän raja lähestyy...pitääpä pistää sen kunniaksi ensimmäinen arvonta täällä pystyyn ihan piakkoin :)!

PPS. Muistathan Pienen Vinttipuodin kesämyyjäiset vielä tänään klo 11 - 16 Kokkolassa Vanhassa kaupungissa! Kirjoitin niistä aiemmin täällä. Edullisia löytöjä: taidetta, käsitöitä ja kirppistelyä - menkää, menkää!

Screenit käytössä

Screen-kaihtimet meillä on alakerran avoimen tilan (olohuone, keittiö) kaikissa ikkunoissa. Hankimme verhot paikallisesta kaihdinalan yrityksestä (Källströmin Kaihdin oy), kuten muutkin talon rullaverhot. 

Näin kesäaikaan talossa ei juuri valoja tarvitse pitää päällä, sillä verhot päästävät valoa sisään ihanasti. Niiden läpi myös näkee pihalle, mutta toisaalta niistä ei näe läpi sisälle, jos sisällä ei ole valoja. 

Mainoslauseiden mukaan screen-kaihtimien pitäisi blokata auringon lämpöä, mutta täytyy sanoa, että aikamoinen verhofakiiri saa olla, että pahimmilla helteillä saisi pelkillä verhoilla talon pysymään viileänä! Kaksikerroksinen talo, jossa on isot ikkunat, kerää lämpöä hellepäivän aikana, mutta niin on kuulemma asian laita ollut muillakin täällä tänä kesänä. Poikkeuksellisen pitkä hellejakso kesän alussa hemmotteli meitä kyllä ihanasti, en valita, mutta pisti myös verhot tosipaikan edessä koville.

Talvella verhot testattua silloin, kun ulkona oli säkkipimeää ja sisällä valot. Verhojen ollessa alhaalla näkyi pihalta jonkin verran läpi, esim. huonekalujen muodot, kävelevät ihmiset, jne. sisällä olevat muodot ja hahmot. Sitä varten piti tosin kyllä olla ihan kirkkaat valot päällä :D! Verhot siis antavat mukavan "suojan", mikä oli seikka, jota aprikoin verhovalintoja tehtäessä, sillä kadulle päin on talon isoimmat ikkunat.

Korkean tilan yläverho toimii kaukosäätimellä, joka näkyy alimmassa kuvassa. Tarkemmin ajateltuna olohuoneen alemmassa ikkunassa olisi hyvä olla kaukosäädin myös, sillä noin leveänä (255 cm) verhomekanismi on melko raskas. Muissa ikkunoissa ongelmia ei ole, esim. ruokapöydän luona oleva 166 cm leveä verho liikkuu hyvin.

Olen kaiken kaikkiaan verhovalintaan kyllä erittäin tyytyväinen. Ne ovat kauniit, helppokäyttöiset ja eleettömät. Valoisuus ja tilan tuntu säilyy, vaikka verhot ovat kiinni. Lisäksi ne antavat näkösuojan mutta eivät poista näkymää pihalle.

Tänään muuten sataa, jee!

Epätoivoinen nurmikonperustaja,

H.

Vinttipuodin kesämyyjäiset

Huomenna sekä lauantaina (toki muutoinkin!) Kokkolassa seikkailevien kannattaa ehdottomasti piipahtaa Vanhassa kaupungissa Riinan Pieneen Vinttipuotiin, jossa on kesämyyjäiset. Myyjäisissä on monipuolinen kattaus alueen taiteilijoiden teoksia, koruja sekä ihan perinteistä kirppismeininkiäkin jonkin verran. 

Äitini on tehnyt jo useamman vuoden uniikkeja koruja, ja ajattelinkin lähteä huomenna hänen seurakseen korupöydän kupeeseen vaaterekin kanssa myymään tapahtumaan. Äitini tekee kaulakoruja, ranne- ja nilkkakoruja, korvakoruja, avainketjuja, rintakoruja, laidasta laitaan omien mallien ja suunnitelmiensa mukaisesti. Kahta samanlaista korua ei kyllä kovin suurella todennäköisyydellä tule vastaan :). Materiaalit vaihtelevat lasista kiveen, puuhun, muoviin, ym. Lisäksi hän tekee korujen korjaustöitä jonkin verran.

Huomenna on Vanhassa kaupungissa myös perinteinen Vanhan kaupungin kesätapahtuma kaduilla. Toivottavasti vain ei sataisi kovasti...Noh, me olemme joka tapauksessa sisätiloissa, joten tulkaahan sinne mahdollista sadetta pitämään & tutustumaan Pieneen Vinttipuotiin!

Ehkäpä nähdään huomenissa :),

H.

Maisemia

Myönnetään, hiihto ei ole minun lajini. Totesin sen tänään, kun reippailin kärrykävelyllä joelle ja takaisin sulaa tietä pitkin lenkkarit jalassa. Ei kesäihmisestä hetkessä muututa talvi-ihmiseksi (ei kyllä ollut tarkoituskaan!). Aurinko paistoi, askel kulki ja linnut lauloivat - ihanaa! Kilometrit taittuvat ihan toiseen malliin kuin sukset jalassa ;)...Joki oli vielä jään peitossa, mutta muuten kevät oli jo pitkällä. Tässä hieman maisemia kävelylenkin varrelta. 

Tänään on myös karsittu turhia tavaroita kassikaupalla hyllyistä ja aherrettu vaatehuoneen parissa. Kevätsiivousta siis ;)! Kesällä kyllä voisi pitää vaikka pihakirppiksen, niin kuin tuossa joskus talvella naapurin kanssa jo suunniteltiinkin. 

Vaatehuonekuvia saatte vielä tovin odotella, sen verran keskeneräinen tuo huone vielä on. Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa, nyt sieltä löytää jo todennäköisemmin etsimänsä kuin aiemmin. 

Pian olisi ansaitun lauantaisaunan aika, mukavaa illanjatkoa teille kaikille!

H.

Kevätsää lämmittää

Aurinko on paistanut koko päivän - ihanaa! Ollaan metsäretkeilty kahteen otteeseen sekä vietetty aikaa pihalla. Käytiin myös ihmettelemässä uuden alueen kaivinkoneita. Muutaman kuukauden kuluttua siellä metsikön laidassa taitaa olla jo ensimmäiset seinät pystyssä, on se hassua! Kollaasikuvassa on tytön löytämiä metsän aarteita. 

Terassi suli iltapäiväauringossa liki kesäkuntoon. Tässähän pitää piakkoin alkaa miettiä terassikalusteita...

Me mennään nyt vielä luistelemaan, kun oikein musiikin kera pääsee pyörähtelemään jäälle :)! Sitten taitaa kyllä olla tämän päivän ulkoilukiintiö täynnä...On kyllä hienoa, että hiihtolomaviikolla on hyvin kelien lisäksi täällä Kokkolassa niin paljon tekemistä!

Toivottavasti tekin olette saanet nauttia kevätauringosta!

H.

15 vuoden jälkeen

Tänä talvena minä, talvenvihaaja, olen ihmeesti pyörinyt pihalla lasten kanssa säässä kuin säässä. Tästä todisteena yllä olevan kuvan lumimyräkässä valmistuneet pari lumiukkoa. Talvi on silti huomattavasti miellyttävämpi ikkunan takaa ihailtuna, mutta me tulemme nykyään toimeen, talvi ja minä. Tästä asenteen loiventumisesta (ja vanhuudesta?) kertonee sekin, että selätin Kokkolan kouluvuosien aikaisen traumani viime viikonloppuna.

Päätin tässä joitain päiviä sitten nimittäin päästä yli 15 vuoden takaisista tuskanhetkistä. Ajattelin, että nyt on aikaa kulunut sen verran, että voin kohdata nämä viheliäiset kapistukset vailla pakkoa, kiukkua ja tuskanhikeä. Ja ennen kaikkea ilman käskyttämistä ja kilometripylväiden vahtaamista. Oli siis aika hankkia sukset. Kynnystä madalsi huomattavasti se, että ladut lähtevät käytännössä takapihaltamme...

Ei hiihtämisestä tosin ilman hikeä ja kipeytyneitä lihaksia selvinnyt. Eikä varmaan pidäkään selvitä, kun näin pitkän tauon kehtaa pitää... Matkan varrella tuli löydettyä muutama uusikin lihas :D! Mummot ja papat hiihtelivät ohitse, kun meikäläinen veti eteenpäin jotain 1 km/h -vauhtia, mutta en antanut sen haitata. Saivatpahan hyvät naurut...! Latu toimi talvipäivän hiljaisuudessa aikamoisena terapiana uhmalaisten hetkittäin kaoottiselle äänimaailmalle kotona. Suosittelen siis (uskonko itsekään itseäni?!?) nenän pistämistä ulos - talvellakin, suksillakin.

PS. Enkä edes kaatunut (vielä...)!

H.