Meillä vietettiin perjantai-iltaa tällä viikolla naisväen voimin, sillä J oli työreissulla. Leivoimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa uudessa keittiössä. Sain J:n siskolta Hermanni-taikinajuuren, ja sitä hoidettuamme ja kasvatettuamme pääsimme vihdoin testaamaan, millaista kakkua juuresta syntyy - ja hyvää tuli!
Leipomisessa ja muussakin kokkailussa jokapäiväiset (ja ei-aina-niin-edustavat...!) pyyhkeet ja patalaput piiloutuvat meillä niemekkeen alle tiskialtaan viereen. Tämä on muuten yksi asia, mistä erityisesti pidän keittiössämme: mitään turhaa ei ole näkyvissä, vaan esillä ovat (yleensä ;)!) vain sillä hetkellä tarvittavat tavarat.
Leivoimme osasta taikinaa muffinsseja ja osasta kakun. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen laitoimme omenoiden lisäksi sekaan myös päärynän. Lopputulos oli oikein mehevä ja maukas. Tämä "ystävyyskakun" taikinajuuri jatkoi matkaansa uusiin koteihin, ja kasvettuaan se jaetaan jälleen eteenpäin.
Tänään tein jotain ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen.
Arvaatteko kenties mitä? Vastauksen kuulette ensi kerralla...
H.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysy, kommentoi & osallistu keskusteluun!